Konseptisuunnittelun käynnistyspalaveri koitti viimein eilen. Paikalla oli 13 henkilöä, kaksi suunnitteluun valitusta toimistosta ja 11 meiltä. Ohjelmassa oli lähinnä tämän osaprojektin suunnitelman läpikäyntiä, esittelykierros ja työpajojen aikatauluista sopiminen.
Aika iso porukka vieläkin on, ja jotenkin aina uudelleen hämmästyn, kuinka kiinni ihmiset ovat omissa lähitoimissaan. Aika paljon alkoi konsultille heti tulla kysymyksiä, jotka eivät mitenkään liity konseptisuunnitteluun, joka tehdään seuraavan 2 kk:n aikana. Tuttuakin tutumpi ahdistus nosti päätään.
Nyt tarvitaan raakaa työtä ja konkreettisia askelia kohti parempia verkkopalveluita. Vaikeampaa tulee olemaan saada muutosta ihmisten ajattelutapaan kuin hankkia uusia vermeitä ja vekottimia. Eniten pelkään, että uudistus ei pure niin kuin sen pitäisi meidän valtavaan sisältöselluloosapuuroomme. Mutta sen riskin miettiminen ja pelon kesyttäminen kuuluu varmasti toimenkuvaan.
Tuntuu ainakin vielä tässä vaiheessa tosi hyvältä, ettei tarvitse vetää yksin tätä kivirekeä... Ihmisten odotukset ovat korkealla, mutta löydetäänkö niille odotuksille täsmällisiä ilmenemismuotoja. Turvallisuussyistä hoetaan omaa mantraa (ohjelman nimi) ja huokaistaan sen päälle, etteivät meidän asiakkaat löydä mitään meidän sivuilta. Jatkokysymys onkin, että jos joskus löytävät, ymmärtävätkö mitään.
Pakko sanoa, että juuri nyt nautin tilanteesta - ollaan konkreettisesti alussa ja nämä valittajatkin saadaan viimein valjastettua yhteisen asian eteen 3x3 tuntia kestävissä työpajoissa - vai saadaanko?
