Ilmaa siipien alle

Uskomatonta, mutta viime torstain 2. määrittelypalaverissa alkoi jo tuntua, että pääsemme lentoon, vaikka 1. palaverin puuduttava vaatimusmäärittelyn läpikäynti tuntui ennustavan ihan muuta.

Kun 2. palaverin lopussa pääsimme rautalankamallien tarkennukseen, tuli melkeen pikku paniikki, että kääk, nytkö pitäisi jo pystyä kertomaan, mitä haluamme. Tiedämmekö me sitä?

Tänään teimme kolmen ihmisen - tai osan aikaa neljänkin - voimin 3 palvelun etusivujen ja alasivujen elementtien tarkennusta ja yhteistyö sujui suhteellisen hyvin.

Verkkokirjoituskoulutuksen kakkospäivä viime maanantaina oli myös sisällöltään napakka. Hyvä viikko tähän saakka. Myös viime perjantain sosiaalisen median seminaari virkisti ja vahvisti henkisesti.

Fyysistä kuntoa täytyy alkaa kohentaa. Henkisesti olen ainakin hetkiseksi helpottunut.

Jaksaa jaksaa...

Projektimme ei suinkaan ole keskeytynyt, vaikka en ole tänne kirjoittanut mitään. Ei silti, että mitään dramaattista olisi tapahtunut. Alustan esittely on pidetty, projektiryhmä ja ohjausryhmä perustettu sekä 1. määrittelyntarkennus (3 h) pidetty.

Työpäivät täyttyvät edelleen paljolti muusta projektiin liittyvästä työstä, ja tämän huomaa sitten, kun pitäisi kertoa muille, missä mennään.

Tänään oli pitkästä aikaa ensimmäinen kokoukseton päivä. Pääsin tarkastelemaan loppuvuoden aikatauluja ja tiedottamaan niistä muille. Joka viikko pitäisi pystyä pyhittämään yksi ehjä päivä uudistukseen liittyville asioille, koska jos minä en siihen pysty, miten voisin odottaa yhtään mitään keneltäkään muulta?

Sain eilen PD-kurssin lopputyön valmiiksi, aiheena kuinka ollakaan julkisten verkkopalvelujen kehittäminen.

Tarkemmin ajatellen projektista kertominen muille on samalla oman työn ohjausta. Jos viestissä lupaan ohjeistaa jonkun homman, asetan siinä samalla deadlinen itselleni.

Ulkona sataa räntää ja olo on kummallinen, johtuuko sitten epäergonomisista työasennosta (kädet väsyvät ja niskaa särkee) vai onko flunssa tulossa.

Tänään perutusta määritteluyntarkennuspalaverista olisivat olleet poissa molemmat toimittajan edustajat ja meiltä 2/5.

Kummallinen ja epätodellinen olo! Ulkona pimenee, huomenna on (taas) perjantai ja rakas lapsi (lue: verkkopalvelu-uudistus) on yhä sikiöasteella (ehkä jo abortointirajan ulkopuolella sentään...) Henkisesti kaikki pysyttelevät tuulensuojassa... peläten kumminkin, että joku yllättävä puuska tempaa sateenvarjon kädestä. Tämä yllättävä puuska on tietenkin kiire, ja valmistelematta ilmestyvät deadlinet ja toimeksiannot.

Pelottaa, että rakenteen- ja sisällönsuunnittelussa tulee kiire tai sörssimme jutun jotenkin liian monimutkaiseksi. Ja tähän kuuluu sanoa monologissa, joka on luonteeltaan dialoginen, että minähän se projektipäällikkö olen. Meidän päässä, kuten tavataan sanoa.

Siis: maanantaina hyökkään suoraan asiaan!

Onko Kuopioon menijöitä, juna menj justiinsa

Ensimmäinen tapaaminen toimittajan kanssa on viimein huomenna. Jos nämä kaikki odottelutauot laskettaisiin pois, voisi tulla edes pieni illuusio siitä, että juna liikkuu ja olemme kyydissä.

Silmät kirkkaina tähyämme tulevaisuuteen

Valinta on tehty ja valitusaika markkinaoikeuteen on mennyt umpeen. Jee!!! Pääsemme viimein aloittamaan projektin.

Olin aamulla pitämässä tilannekatsausta esimiehille, ja taas kerran konkretisoituivat ne odotukset, joita ihmisillä on uudistusta kohtaan. Onneksi on kaunis ilma ja mieli luottavainen, joten ahdistusta ei tällä kertaa pääse syntymään.

Hieman ihmetytti taas kommentti, jonka mukaan sisällöllisen uudistuksen tärkeys ei tullut katsauksessa tarpeeksi esiin, kun noin kolmeen otteeseen sitä erikseen painotin. Mutta voihan olla, että kyseinen henkilö vain yksinkertaisesti halusi sanoa niin kuin sanoi. Tai sitten hän ei ymmärrä käyttämääni suomen kieltä, koska työskentelee EU-jargonin parissa. No, meitähän on moneen veneeseen... Tuskin pystyisin elämään maailmassa, jossa kaikki olisivat samanlaisia kuin minä. (Tappaisimme toisemme sukupuuttoon...)

Nyt ollaan mitä parhaimmassa vaiheessa, virheitä ei ole vielä tehty, ja silmät kirkkaina tähyämme tulevaisuuteen kuin veljet Jukolan aholla.

Jännitys tiivistyy kuin kosteus kasvihuoneen kattoon

Ylihuomenna on joulu ja paketit saa avata. Niitä tuli 19 kappaletta, suurimmat parikymmentä senttiä korkeita ja pari kiloa painavia.

Olen perustanut hevosten vedonlyöntitoimiston, jos sellaisen voi perustaa, ja lyön nyt vetoa, että hintahaarukka on luokkaa 25 000 - 135 000 egeä. Mitä saan palkinnoksi, jos olen oikeassa?

PS. Olin väärässä, hintahaitari oli luokkaa 50 000-290 000 €. Taho, joka aiemmin kauppasi tuotettaan 12 000 eurolla, teki nyt 95 000 euron tarjouksen. Olemmeko niin kranttuja vaatimusmäärittelyissämme, vai eikö tuo 12 tonnin tuote sittenkään ollut niin hieno kuin väitettiin? Mikä lienee totuus?

Vain yksityiskohdat, pienet virheet ja puutteet huomataan

Tarjouskilpailuun osallistumassa oleva 'toimija' ihmetteli vaatimusmäärittelyn ja vertailutaulukon kohtaa, jossa on kyse ilmoittautumislomakkeista.

Vaatimusmäärittelyssä lomakkeet mainitaan kohdan 4.5.5 Tapahtumat yhteydessä, ko. kappaleen alalaidassa, samalla numerolla kuin tapahtumat. Niille ei siis ole omaa otsikkoaan eikä lukuaan, vaan sanotaan näin: "Mikäli valittavan järjestelmän tuoteominaisuudet tukevat tapahtumiin ilmoittautumista, voidaan sitä harkita käyttöönotettavaksi tapahtumakalenterin yhteydessä."

'Valittava järjestelmä'... Tähän saakka ovat valittaneet vain päivittäjät, mutta nyt siis myös järjestelmä tulee valittamaan. Heko heko.

Eikö tuosta nyt huomaa, että kyse on ilmoittautumislomakkeista? Pientä rohkeutta tulkintaan. Toivottavasti tämä ei tartu kenenkään muun suurennuslasiin. Kyllä se minusta tuosta ihan ymmärrettävästi käy ilmi? Vai käykö?

Lisäksi kohta 6.3. on vertailutaulukossa virheellisesti kahteen kertaan. Ensimmäisen niistä pitäisi olla 6.2, jonka kyllä näkee, kun katsoo vaatimusmäärittelyn otsikkoa. Miksi aina tällaiset huomataan, mutta ei niitä, jotka on tehty oikein?

Laatu on sitä, ettei tarvitse pyytää anteeksi. (Hän eli laadukkaan elämän ketään kumartelematta.)

No, eilen juttelin tulevan esimieheni kanssa ja angsti väheni huomattavasti. Silti olen vähän varuillani erinäisten kabinettikeskustelujen suhteen.

Kysymyksiä, joihin vastataan vielä uudelleen tulevaisuudessa

Määräaikaan mennessä saimme 55 tarjouspyyntöön liittyvää lisäkysymystä. Paljon oli joukossa kysymyksiä, joihin vastataan vielä uudelleen lähitulevaisuudessa ja jonkin verran myös sellaisia, joiden kohdalla tuli epäilys, onko vaatimusmäärittelyä jaksettu lukea läpi. Vastauksien kanssa tekstiä tuli 8 sivua. Osaan kysymyksistä minulla ei ollut mitään jakoa vastata, mutta onneksi tietohallintopäälliköllä oli. Joku tiedusteli suoraan, paljonko hankkeen budjetti on, mutta eihän me sitä kerrottu...

Tarjouskilpailun deadline on heinäkuun 10., joten nyt on aikaa koota rakennetta ja katsoa, kuinka paljon teksteissä on korjattavaa ja tehdä kaikkea sitä ajattelutyötä, mihin ei ole ikinä aikaa. (Huokaus. Onko toiveajattelua?)

Olin viime viikolla naapuriviraston kollegan kanssa lounaalla ja vaihdoimme kokemuksia paitsi näistä kilpailutusasioista myös oman työn keskeisistä piirteistä. Päädyimme siihen tulokseen, että vinkuna ei lopu koskaan. Vertaistuki tosiaankin toimii. Huomasin myös joku aika sitten, että kirjoitan tänne lähinnä vain silloin, kun ottaa päähän.

Nyt on sitten edessä muutto uuteen ryhmään, kolmanteen tässä virastossa. En sano siihen asiaan nyt muuta kuin että jaahas, näkee sitten, mitä tästä seuraa. Kuitenkin melkein kaikki muutokset aiheuttavat minussa taistele tai pakene -reaktion. Nyt on kyllä menossa pakenemisvaihe. Päässä pyörivät lähinnä painajaismaiset kuvat pikku apulaiseksi ja näkymättömäksi toteuttajaksi valumisesta, vaikka sitähän olen tähänkin mennessä ollut, mutta vielä sillä kertoimella, että vastuita jaellaan sinne ja tänne, ja sitten käytännön toteutus eli se autteluhomma sysätään minulle.

Olisipa jossain mallia siitä, että muutokset voidaan hoitaa tyylikkäästi ja vastuut ja tehtävät määritellä järkevästi ja todellisuutta vastaavasti! Olisi helpompi uskoa niihin mahdollisuuksiin.

Mutta eipä tässä auta kuin katsella työpaikkailmoituksia, joita ei juuri ole, ja koettaa tehdä parhaansa sekä löytää omasta työstä mielekkyyttä, riippumatta siitä, mihin ryhmään se seuraavaksi määrätään.

Jossain hautuu nyt täydellinen verkkopalvelu

Viimein, erinäisen väännön jälkeen, hankintailmoitus on jätetty HILMAan ja nyt voidaan valmistautua tarjouskilpailun sadon korjaamiseen heinäkuun alkupuolella asti.

Kyllä tämän varmaan jossain avaruudessa olisi nopeamminkin voinut hoitaa. Mutta ei auta itku markkinoilla, kuten sanotaan. Henkilökohtaisesti olen vähän kasvattanut taas etäisyyttä tähän hankkeeseen.

Mistä saisi napin, jolla EU-asiat muuttuisivat yksinkertaisiksi ja helpoiksi paitsi sisällöllisesti, myös kielellisesti? Tulevaisuudessa tarvitaan varmaan EU-jargonin ja ns. kansalaisten väliin ihan erityisiä tulkkeja. Tänään löysin ohjelman, joka on tarkoitettu 'tahoille', jotka edistävät elinikäistä oppimista!

TE-hallinnon seminaarissa näkyi termi 'työvoiman kohtaanto' ja tunsin suunnatonta sääliä tai olisiko se sittenkin ollut myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka luulevat, että tuollaiset ilmaukset ovat jotenkin oikeutettuja. Onhan niitä: 'ohjausalan ammattilainen', 'hyvä käytänne', 'bilateraalinen ohjelma'. Niin ja se vanha bravuurimme 'tuotosten levittäminen'.

Mutta mitä tulee sisällönhallintajärjestelmän hankintaan, täydellinen yhteistyökumppanimme hautuu nyt tuolla korissa ja odottaa varmaankin aikanaan kohtaavansa täydellisen asiakkaan, joka tietää mitä haluaa ja maksaa laskut ajallaan.

Rauhaa?

Ihmettelen vähän, mitä peliä julkishallinnon virastoissa pelataan? Jokainen pelaa omaa paikkaansa, maaleja ei tehdä... ja polviin potkitaan.

En nyt määrittele, että kuka, enhän ole kovin kiltti ihminen. Olen vain viime aikoina tuntenut tulleeni jätetyksi oman onneni nojaan tässä hankinta-asiakirjojen valmistelussa.

No, nyt luonnokset ovat valmiit ja pesen käteni. Vastuu olkoon tietohallintopäällikön, apulaisjohtajan sekä projektiryhmän harteilla myöskin välillä.

Kuulin, että kyseessä on vasta kolmas sen tason hankinta, että se merkitään HILMAan. Aika vaikea on uskoa tätä!!!

Olen unohtanut pyytää kohtalotoveria toisesta virastosta lounaalle, ehkä nyt olisi sopiva aika tehdä se.

Olen tiristetty etana, tirisen voikastikkeessa kuumalla pannulla. En pääse hyppäämään pois ennen kuin olen kypsä...

Pallo on minulla

Pitikin mennä haukkua räksyttämään - nyt olen hankinta-asioiden pyörteessä, eikä vaikuta ihan yksinkertaiselta. Lähinnä sen puolesta, mitä voi jättää tekemättä.

Ei se tunnu menevän ihan niin, että otetaan jostain asiakirjapohja, ja vaihdetaan siihen nimet....

Olen lukenut noin 160 sivua hankintakäsikirjoja ja -oppaita, ja itse asia on todella selkeä, moneen meidän verkkopalvelujemme sisältöasiaan verrattuna, mutta hankinnan yksilöllisyys ja se, mihin hankinnalla sitoudutaan, tuntuu suoraan sanoen karmaisevalta.

Seitsemän vuoden liitto nykyisen toimittajan kanssa rakoilee melkoisesti, mutta on täysin mahdollista, että sieltäkin tullaan taas kosiskelemaan.

Muistuikin mieleeni, kuinka melkein 20 vuotta sitten työskentelin teatterialan tekijänoikeussopimusten parissa ja opin aivan perustavanlaatuisen asian varainhankinnasta - ne prosentit, joita sopimuksiin kirjoitettiin, määräsivät sitten tulovirtaa seuraavina kausina. Ei minulla kyllä ollut vaikeuksia silloin nostaa liitolle tulevaa prosenttia kautta linjan aika roimastikin.

Nyt pitäisi vain saavuttaa kirkas kokonaisajatus ja kirjoittaa se valmiiksi otsikoidulle paperille. Mutta miten erotella jyvät akanoista.... ja tyhjät tynnyrit täysistä... no toivottavasti ei ruutitynnyreistä... Kyllä metaforat ovat kamalia...

Olenkohan liian tosissani? Tuntuu, että kaikki ympärillä vain juttelevat ja pitävät hauskaa.... (Vrt. Muumilaakson marraskuun Ruttuvaari, joka luuli, että kaikki muut ovat pitämässä bileitä ruokakomerossa.)

Ilmavirtojen mukana

Olenko elänyt tämän kohdan ennenkin? Leijailen ilmavirtojen mukana täysin irti kaikesta, mitä talossa tapahtuu? Pääsiäislomat menivät ja kiireelliset asiat kuten alueellistamiskysely ajoivat verkkopalveluasioiden ohi, aikaa kului ja kuluu koko ajan lisää.

Saimme vaatimusmäärittelyn katselmoitua huhtikuun 6. päivä ja nyt pitäisi tehdä tarjouspyyntö. Lähetin eilen (rakkikoiramaista?) postia aiheesta, mutta en tietenkään ole saanut vastausta. Luen Tekesin julkaisua Onnistunut julkinen ICT-hankinta ja ihmettelen, että tätäkö tämä tosiaan on? Suurimman osan aikaa ei tapahdu mitään!! Ei ihme että innostus katoaa. Seuraavaksi voisin uppoutua Valtion hankintakäsikirjaan.

Toisaalta eihän kukaan ole lomalla velvoitettu hoitelemaan työasioita, ja olemme olleet enemmän tai vähemmän lomalla viime viikkoina.

Pitäisi valella itsensä optimismilla.... Hm, vertaus ontuu....

Kevätaurinko tuntuu antavan ylimääräistä energiaa, ja näyttää selvältä, ettei sitä valtion hommissa ole mahdollista purkaa mielekkääseen työntekoon. Täällä pitää odotella ja olla pikku apulainen, matalana karsinassaan ja iloinen ollessaan hyödyksi.

Äitis oli

Nyt olen tarpeeksi sulatellut konseptityöpajojen räyhäkkää ilmapiiriä ja päätynyt siihen tulokseen, että me ihmiset yksinkertaisesti olemme hirveitä laumana, mutta loistavia yksilöinä.

Tältä pohjalta olen nyt puhuttanut ryhmien 'edustajia' päänavigaatioon ja sivuhierarkiaan liittyvistä vaikeista asioista ja homma jatkuu vielä ensi viikolla, jolloin on myös verkkopalvelu-uudistuksen tämänhetkisen vaiheen esittely johtoryhmässä.

Määrittelydokumentti tuli konsultilta maanantai-iltana kello 18:30 ja lähti kommenteille tiistaina ollen tutkailtavana 31.3. saakka.

Huvittavaa, että halusimme sivustolle 'käyttäjäryhmäkohtaiset portaalit', ja heti kun konsultti jossain kalvossa kirjoitti, että ehkä sellaiseen ei nyt kuitenkaan mennä, unohdimme (vai pitäisikö sanoa että melkein unohdiN) asian. Onneksi se tämänpäiväisissä keskusteluissa on kuitenkin noussut esiin. Nimittäin se ns. tuotepohjainen lähestymistapakaan ei oikein ole ottanut auetakseen, tai pitäisikö sanoa, ettei se ole oikein lähtenyt lentoon.

Virastoamme on useammin kuin kerran verrattu tavarataloon. Pitäisikö tätä metaforaa nyt jatkaa ja tehdä osallistuvan havainnoinnin ekskursio esimerkiksi Stockmannille? Siellähän on sellaisia osastoja kuin Naiset, Miehet, Nuoret ja Lapset, toisaalta on vaikkapa Urheilu, Elektroniikka, Herkku ja Lehdet. Kaikki nämä sanat ovat ihan ymmärrettäviä. Olemmeko me täällä Viraston syövereissä jo kyvyttömiä keksimään omista tuotteistamme niiden käyttäjille luettaviksi aivan tavallisia sanoja, jotka eivät olisi kahden kilometrin mittaisia?

Se, että tässä vaiheessa hämmennetään ja hämmennytään, kuuluu siis toivottavasti asiaan! Tarkoitus ei ainakaan ole, että päätyisimme toteamaan, että nykyinen jako on aivan hyvä... Muutama on jo kertonut tulleensa siihen tulokseen, että nämä nykyiset sivut ovat aika selkeät, ja niitä voisi parantaa melko pienelläkin ponnistuksella.

Pähkinä purtavana

Ylihuomisessa 2. konseptityöpajassa on tarkoitus jo löytää käyttöliittymämalleja ja päästä lähemmäksi uuden palvelun suuria linjoja. Siis lähemmäksi kuin ensimmäisen työpajan herättelyluennon perusteella vielä päästiin. Siellä kyllä hämmennettiin tehokkaasti kattilaa, jossa me kaikki porisemme.

Jos kyseessä olisi bouillabaisse, ketkä tai mitkä olisivat katkarapuja. Katkaravut pitää lisätä viimeisenä, etteivät ne sitkisty...

Viime perjantaina oli kotitehtävän viimeinen jättöpäivä, mutta vain 3 kymmenestä palautti tehtävän. Maanantaina kyselin syitä ja koetin motivoida osallistumaan nyt, kun siihen on tilaisuus. Laitoin viestin myös esimiehille siinä toivossa, että asia herättäisi keskustelua.

Viime viikolla olin Tieken seminaarissa ja luin sieltä saamani vinkin perusteella ns. pienen harmaan kirjan (little grey book) nimeltään Notes on the Role of Leadership and language in Regenerating Organizations.

Ehdottomasti kolahti kirjan pääsanoma, jonka mukaan organisaatiolle käy niin, että se toimintakulttuurinsa kypsymisvaiheessa alkaa rajoittaa kieltään pystyäkseen hallitsemaan toimintaansa paremmin, mutta jossakin vaiheessa tämä rajoitettu ja kangistettu kieli alkaakin haitata organisaation toimintaa ja estää innovatiivisuuden ja uudistumisen. Puhumattakaan nyt siitä, että tällainen kieli on usein vaikeasti avautuvaa ja sopii huonosti toiminnan esittelyyn niille organisaation ulkopuolisille, joille toiminta on tarkoitettu. Itseisarvonahan ei voi olla organisaatio an sich?

Tunnen nyt yllättävää myötätuntoa työryhmäämme kohtaan. Meillä on kova pähkinä purtavana.... Pähkinöitä ja katkarapuja, paleo-ruokavalio! Kun listalla on ollut tähän saakka pelkkää riisiä, valtavina kokkareina kattilan pohjassa.

Ryhmädynamiikan alkeet

Kaaos ja hämmennys, pätijät ja ahdistujat....

No, onneksi sentään konsultin esitys oli hyvä ja tarpeellinen, jos se vaikka uppoaisi jonkun kaaliin. Olin tosiaan ihan rennolla ja hyvällä tuulella ennen työpajaa ja vielä sen jälkeenkin. Ihan pienenä yksityiskohtana kuitenkin huomasin, että muutama osanottaja osoitti sanomisillaan aivan täydellistä epäluottamusta sekä projektiryhmään että tietty myös minuun... kysymällä erinäisiä ihmeellisiä kysymyksiä. Ehkä se on terveellistä kokea livenä...

Kovaäänisimmät olivat eniten äänessä, mutta kaikki eivät ihan vieläkään tuntuneet oivaltavan, että yritettiin puhua kokonaisuudesta asiakkaan kannalta. Näemmekö ikinä metsää puilta.... Selluloosapuurolta ja hokkuspokkus-terminologialta.

Jos voittaisin lotosta, lähtisin Etelämeren saarelle chillailemaan, niinkuin nuoriso sanoo.

Näinkö meidät punnitaan?

Neljän päivän vapaan jälkeen avokonttorin todellisuus on unohtunut, mutta muistuu pian mieleen. Saippuan liukkaudella hyppää pomoni esiin keskustellakseen vastapäisen kollegan kanssa, ja minä yritän sitten suojautua tuolta alitajuiselta uhalta 130 sentin korkuisen sermin taakse vajoamalla tuoliini ja kyyhöttämällä etunojassa mahdollisimman lähellä näyttöä. Grrrmphhh.... Pitäisi sopeutua ja ottaa rennosti?

Saan yllättäen sähköpostia, joka pelastaa päivän. Lähettäjä on tuttu työkuvioista vuosien takaa ja arvostan hänen mielipidettään. On helpottavaa, että samanlaisia ongelmia kokonaisuuden ja verkkoviestinnän olemuksen hahmottamisessa kuin meillä (tuntuu olevan), on muuallakin, jopa sähköisiltä palveluiltaan niin paljon edistyneemmissä organisaatioissa.

Verkko viestintävälineenä.... ja tsaarinajan byrokratia verenperintönä...

No, toisessa viestissä tuleekin sitten taas terveisiä Suurelta Komissiolta. Kaikki mitä siellä hoksataan, on ilmeisen pyhää ja upposen uutta, vaikka olisi keksitty jo aikaa sitten ja jopa kirjattu meidän omiin dokumentteihimme.

Huhhuh. Jos kehitän vatsahappoja tällä tavalla, olen pian jossain muualla kuin verkkopalvelu-uudistuksen pyörteissä. Voisinpa kyllä muuten ollakin, vaikka Tyynen meren aaltojen pyörteissä, mutta laskut on maksettava. Ja millään vuorotteluvapaan pennosilla meikäläisen laskuja ei makseta.

Positiivista asennetta kehiin, vai?

Nauti nyt - ahdistu myöhemmin

Konseptisuunnittelun käynnistyspalaveri koitti viimein eilen. Paikalla oli 13 henkilöä, kaksi suunnitteluun valitusta toimistosta ja 11 meiltä. Ohjelmassa oli lähinnä tämän osaprojektin suunnitelman läpikäyntiä, esittelykierros ja työpajojen aikatauluista sopiminen.

Aika iso porukka vieläkin on, ja jotenkin aina uudelleen hämmästyn, kuinka kiinni ihmiset ovat omissa lähitoimissaan. Aika paljon alkoi konsultille heti tulla kysymyksiä, jotka eivät mitenkään liity konseptisuunnitteluun, joka tehdään seuraavan 2 kk:n aikana. Tuttuakin tutumpi ahdistus nosti päätään.

Nyt tarvitaan raakaa työtä ja konkreettisia askelia kohti parempia verkkopalveluita. Vaikeampaa tulee olemaan saada muutosta ihmisten ajattelutapaan kuin hankkia uusia vermeitä ja vekottimia. Eniten pelkään, että uudistus ei pure niin kuin sen pitäisi meidän valtavaan sisältöselluloosapuuroomme. Mutta sen riskin miettiminen ja pelon kesyttäminen kuuluu varmasti toimenkuvaan.

Tuntuu ainakin vielä tässä vaiheessa tosi hyvältä, ettei tarvitse vetää yksin tätä kivirekeä... Ihmisten odotukset ovat korkealla, mutta löydetäänkö niille odotuksille täsmällisiä ilmenemismuotoja. Turvallisuussyistä hoetaan omaa mantraa (ohjelman nimi) ja huokaistaan sen päälle, etteivät meidän asiakkaat löydä mitään meidän sivuilta. Jatkokysymys onkin, että jos joskus löytävät, ymmärtävätkö mitään.

Pakko sanoa, että juuri nyt nautin tilanteesta - ollaan konkreettisesti alussa ja nämä valittajatkin saadaan viimein valjastettua yhteisen asian eteen 3x3 tuntia kestävissä työpajoissa - vai saadaanko?

Kevät tulee ja rojekti alkaa!

Tänään olen pelkästään iloinen. Kevät tulee ja webbiprojekti käynnistyy ensi viikolla.

Rakkikoiran elämää

Sarjassamme Olisi pitänyt aiemmin haukkua räksyttää: Sain 'yllättäen' perjantaina iltapäivällä hankintapäätöstä varten malliksi aiemman, ison kilpailutuksen hankintapäätöksen, kun olin sitä aikani sähköpostitse perännyt.

Maanantaina oli aamupäivällä ympäristötyöryhmän vierailu Kumpulaan ja iltapäivällä pientä ad hoc-hommaa, mutta nyt hankintapäätös on tehty ja lähetetty kehittämispäällikölle tarkastettavaksi.(Tarkastamista en aio odottaa kahta viikkoa.)

Mitä tästä taas opimme? Mene HETI vaatimaan, esteistä piittaamatta, että projektisi etenee aikataulun mukaan! Älä usko tekosyitä tai muitakaan syitä viivästyneille vastauksille. Mene henkilökohtaisesti paikalle ja sovi, koska asiaasi edistetään seuraavan kerran. Niin varmaan muutkin tekevät, ja koska kaikken asiat eivät voi päästä yhtä aikaa listan kärkeen, hännille tipahtavat ne, jotka eivät haukkua räksytä ja roiku hampaillaan kiinni lahkeessa (hieman seksistinen ilmaus?) tai hameenhelmassa.

Jos olisin tiennyt, kuinka yksinkertaista tuon hankintapäätösmallin mukaan on toimia, olisin varmaan voinut haukkua räksyttää sen 'täyttöoikeudet' itselleni jo ennen muuttoa... Miksi en tiennyt? No, kun se oli vain yhden ihmisen tiedostoissa se malli eikä suinkaan esimerkiksi intrassa tai muualla yhteisesti saatavilla.

Totuus on, ettei menetettyä aikaa saa takaisin. Mutta HUOMENNA saanen päätöksen eteenpäin, allekirjoitukseen ja tiedoksi osallistuneille sekä sähköpostitse että etanoiden postilla.

Kaikki tulevat ja nykyiset (mahdollisesti teitä on 1-2) lukijat; tiriskäämme yhdessä tai opetelkaamme räksyttämään paremmin!

Kärsivällisyyttäkö tässä vielä tarvitaan?

No, koska kehittämispäällikkö on vastuussa kaikesta mahdollisesta muuttoon liittyvästä, hän ei ole EHTINYT tehdä hankinta-asiakirjaa. Tällä kertaa 'syyllinen' viivästykseen ei siis olekaan apulaisjohtaja! Huraa...

En tiedä mitä muuta voisin tehdä kuin olen jo tehnyt, eli kysynyt kehittämispäälliköltä voinko auttaa tai tehdä ko. hankinta-asiakirjan sekä lähettää postia tarjouskilpailuun osallistuneille. Mutta tietenkin siinä sitten on jotain protokollaesteitä.

Ansaitseeko näin hidas organisaatio uusia sivuja? Ei, mutta asiakkaat ansaitsevat, sillä he ovat viattomia kaikkeen tähän byrokratiaan.

Uusi vuosi, uudet tilat

Ensimmäinen päivä uusissa tiloissa. Hankintapäätöstä ei ole vielä tehty. Nytkö sitten alkaa uusi, tehokkaampi työelämä, kun ihmisillä ei ole enää omia huoneita, joten töihin ei jäädä pesiytymään.

Kaikki henkilökohtainen kuten huonekasvit, on kielletty. Edes sermiä kahden työtilan välillä ei ole. Tunnelma 'pilttuussa' on kovin persoonaton ja korvat ovat koetteella kun kuuntelen kännykällä musiikkia. Työhön keskittyminen onnistuu kyllä hyvin, koska olo on kuin ravihevosella, ei uskalla vilkaista sivulle, ettei kukaan tulisi kysymään mitään joululomasta tms.

Kai tässä on pakko vaan sopeutua, ja pikkuhiljaa kai tilat saavat hieman persoonallisemman ilmeen.

Toivottavasti pääsemme pian ilmoittamaan, kuka on valittu konseptisuunnittelijaksi, ennen kuin suunnittelija sitoo resurssinsa muualle.