Pitikin mennä haukkua räksyttämään - nyt olen hankinta-asioiden pyörteessä, eikä vaikuta ihan yksinkertaiselta. Lähinnä sen puolesta, mitä voi jättää tekemättä.
Ei se tunnu menevän ihan niin, että otetaan jostain asiakirjapohja, ja vaihdetaan siihen nimet....
Olen lukenut noin 160 sivua hankintakäsikirjoja ja -oppaita, ja itse asia on todella selkeä, moneen meidän verkkopalvelujemme sisältöasiaan verrattuna, mutta hankinnan yksilöllisyys ja se, mihin hankinnalla sitoudutaan, tuntuu suoraan sanoen karmaisevalta.
Seitsemän vuoden liitto nykyisen toimittajan kanssa rakoilee melkoisesti, mutta on täysin mahdollista, että sieltäkin tullaan taas kosiskelemaan.
Muistuikin mieleeni, kuinka melkein 20 vuotta sitten työskentelin teatterialan tekijänoikeussopimusten parissa ja opin aivan perustavanlaatuisen asian varainhankinnasta - ne prosentit, joita sopimuksiin kirjoitettiin, määräsivät sitten tulovirtaa seuraavina kausina. Ei minulla kyllä ollut vaikeuksia silloin nostaa liitolle tulevaa prosenttia kautta linjan aika roimastikin.
Nyt pitäisi vain saavuttaa kirkas kokonaisajatus ja kirjoittaa se valmiiksi otsikoidulle paperille. Mutta miten erotella jyvät akanoista.... ja tyhjät tynnyrit täysistä... no toivottavasti ei ruutitynnyreistä... Kyllä metaforat ovat kamalia...
Olenkohan liian tosissani? Tuntuu, että kaikki ympärillä vain juttelevat ja pitävät hauskaa.... (Vrt. Muumilaakson marraskuun Ruttuvaari, joka luuli, että kaikki muut ovat pitämässä bileitä ruokakomerossa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti