Taas viikonloppu, jona olen herännyt asiasanoitusta ja metadatalistauksia tehden. Kuinka vaikeaa se voi olla? Kysyy minulta Antonio Gramsci.
Viikon päästä tiistaina avataan. Ajoittain olen täysin lamaantunut. Joka puolelta tulee kysymyksiä. Viisaustieteen tohtorit haluavat tehdä oman päänsä mukaan tai vaihtoehtoisesti jokaiselle asialle olisi oltava ohjesääntö.
Asiasanoitus toimii kyllä, jos se on hyvin tehty. Taulukoitten otsikoinnissa ja muotoilussa on vielä vähän paranneltavaa.
Tässä vaiheessa projektia alitajuntani on niin työllistetty, että en oikeastaan lakkaa ajattelemasta ratkaistavia ongelmia ja tehtäviä töitä hetkeksikään. Huomatkaa sanamuoto, vs. 'ratkaisemattomia', 'tekemättömiä'.
Etätyön huono puoli on siinä, että aloitettuaan ei pystykään lopettamaan, kun 7 h 15 min on tullut täyteen. Viimeksi torstaina aloitin kello 12 maissa, ja muutamaa ruoka- ja tv-taukoa lukuunottamatta jatkoin kello 2:en yöllä. Perjantaina en voinut mennä nukkumaan ennen 5:ä aamulla, kun olin viimein uskaltautunut testailemaan metadatalistausten toimivuutta taulukoissa. Olen kyllä pohjimmiltani helpottunut, että asiasanoitus tuo alustalle älykkyyttä, joka helpottaa tiedonhallintaa myös tulevaisuudessa.
Eikö töitä tosiaankaan voi järjestää niin, että 2 pv viikossa käyttäisi kokouksiin ja sähköposteihin ja loput 3 keskittyisi täydellä teholla palvelujen rakentamiseen? - Jokainen toimistopäivä hajoaa tuhannen päreiksi ja täyttyy hälinällä ja pulinalla. Valitettavasti etätyön hintana on tuntien ylittyminen ja painajaisunet, kun alitajunta viimein huomaa, ettei selviä tilanteesta matalana pysyttelemällä.
Projektipäällikön pitäisi olla teflon-pintainen, kestohymyilevä kameleontti, joka vaatisi jokaiselta kykyjensä mukaan ja vastaisi tarpeiden mukaan. Tiedän monta kameleonttia, jotka sopisivat tehtävään paljon minua paremmin - ja varmaan he itsekin tietävät (pystyvänsä). Vai olikos se vainohulluus yksi työuupumuksen oireista?
Tohtori Frasier Crane toivottaa kaikille hyvää mielenterveyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti