Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa

Kollega kävi esittelemässä uuden työntekijän ja puhuimme siinä samalla webbiuudistuksesta. Puhuessa kaikki tuntuu niin selkeältä. Projektilla pitää olla vaiheet, jotka seuraavat toisiaan. Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa.

Aamulla töihin tullessa hissien luona toinen kollega kysyi, luulenko, että me joskus saadaan se uudistus tehtyä. Sanoin, että totta kai. Hän toi esiin epäilynsä hankkeen toteutumismahdollisuuksista, ilmeisesti siksi, että 'meillä' täällä 'talossa' kaikki asiat etenevät niin hitaasti, ettei oikein erota niiden etenevän ollenkaan.

Joskus vuosia sitten olisin ajatellut, että hän arvostelee minua kyvyttömyydestäni viedä uudistusta läpi. Sain sellaisen vaikutelman, että hänen mielestään uuden palvelun pitäisi olla jo valmis ja täsmälleen sellainen kuin hän on mielessään ajatellut. (Mistä ei kuitenkaan ole vielä kovin paljon täsmätietoa.)

Nytpä ei enää kulje ajatus tuohon malliin. Edelleenkin näen kyllä suurimpana riskitekijänä oman porukan ajankäytön eli sen, ehtivätkö sitten tarpeen vaatiessa paneutua asiaan ja miettiä, mikä se on sitä mitä halutaan muuttaa, erityisesti sisällössä, mutta en ole niin henkilökohtaisella tasolla mukana tässä uudistuksessa. Koen sen lähinnä hommana, joka pitää hoitaa niin, että lopputuloksen kanssa voidaan elää ainakin seuraavat 4-5 vuotta. On vaikea kuvitella, että saisimme esimerkiksi joka toinen vuosi rahaa ja tarmoa kaiken uudistamiseen...

Ihmiset ovat pelottavan sisällä kankean virastokielen syövereissä ja tuottavat sitä päivittäin lisää tuoleillaan istuksien... Pelkkä uusien vempaimien hankkiminen ei tosiaankaan auta!

Onneksi on maanantai ja paljon hommia tehtävänä, joten ei ole aikaa eikä halua masentua tulevaa ajanpuutetta ynnä muita hankaluuksia ajatellessa. Voisin melkein allekirjoittaa sen väitteen, että paras tulevaisuus on se, joka on vasta tulossa. No, eihän se muuten olisikaan tulevaisuus.

Paitsi että onhan tämäkin hetki jonkun menneen ajan tulevaisuutta. 60-luvulla ajateltiin, että 2000-luvulla autot lentävät, mutta eipä ole lentäviä autoja näkynyt.

Alkaa tuntua siltä, että rakenteistettu teksti ja tietokanta sen talletuspaikkana on ainoa mahdollinen ratkaisu sellaisen taikinan käsittelyyn mitä meidänkin ns. tietosisältömme on. Aineistosta saisi sitten pullautettua (erotettua taikinasta, leivottua ja paistettua) sopivankokoisia palasia webbisivuille, kun reseptit olisi jokaiselle tuotteelle hallinnassa.

Tietokantapohjaisia sivuja on kai vastustettu siksi, ettei (vai voiko?) Google esimerkiksi voisi silloin hakea palvelun kokotekstistä. Mutta jos metatieto saataisiin muuten sijoitettua Googlen ulottuville, miksi kokotekstin pitäisi indeksoitua Googleen? Jos sivuilla olisi raudanluja hakusysteemi, niin ihmiset käyttäisivät sitä eikä Googlea tarvittaisi kuin johdattamaan etusivulle.