Alkuviikolla pääsin taas jotenkin tasapainoon ja virittäytymään jopa sellaiseen fiilikseen, että kyllä tämä tästä etenee, kun keskitytään kulloinkin työn alla olevaan asiaan ja luotetaan itseemme.
Tänään oli kertauskoulutusta alustan käyttöön ja huomasin yhtäkkiä, että kaikkihan alkaa taas alusta!
Koko karuselli! "Miksi käyttäjäkoulutukset pidettiin liian aikaisin?!" "Mitä meidän pitää tehdä?" "Kuinka kauan menee yhden sivun sisällönsyöttöön?" "Miten me ohjeistamme tämän?"
Ensin yhden kohdalla, sitten kymmenen. Kaikki uuden opettelu! Vaikeus! Vaikeus rauhoittua! Vaikeus keskittyä! Vaikeus tehdä omaa osuuttaan ihan rauhassa! Tai sanoa, että se on liian suuri! Ohjeistaa kaikki! Proseduuri valittamiselle!
Valittava ihminen! Homo hystericus.
Unet ovat jääneet vähän huonoiksi viime aikoina, ja se näkyy pinnan lyhyytenä.
Valitettavasti tästä voi vetää vain yhden päätelmän: Kaikki tämän - tai minkä tahansa - proggiksen (elämänpituinen rojekti) aikana mielessäni syntyvät ahdistavat tunteet ovat ihan minun oma ongelmani.
Se että kaikki toistuu - kaaos, hysteria, järjestäytyminen, rauhoittuminen... ei lopu ennen kuin pieni minäni makaa eikä liiku, ja kuten Haanpää sanoo, on hyvä liikkua, sanan kaikissa merkityksissä. Tosin nyt sataa vettä sen näköisesti, etten taida päästä lenkille illalla.
Maanantain otin saldovapaata. Torstai on hela- ja perjantai etä. Ehkä se siitä...
Tilasin Kunto-lehden, koska sen kylkiäisenä tulee juoksutakki. (Tilauksen voi katkaista heti, kun on saanut 2 ekaa numeroa ja takin postitse!)
Mistähän saisi kylkiäisenä kyvyn ottaa rennommin? Hmmmm...
Tämänkertaisen terapiaistunnon loppupäätelmä onkin se, että pitää vaan kehittää omaa vastustuskykyään (sitä, joka EI asu suolistossa) ja johdattaa tuo 'hysteria ja vinkuna' uusille urille eli järjestäytyneeksi toiminnaksi.
Tuosta tuleekin jo mukavasti mafia mieleen, joten näillä havainnoilla voinen levätä laatikossani viikonlopun yli.
Nonsense on parempaa viihdettä kuin proseduurit, eiksje.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti